Teatteri ja Tanssi
10.9.2026 11:00 ・ Päivitetty: 10.9.2026 10:53
Arvio: Mitä yhteistä on flamencolla ja Sokrateella?
Useimmille ei varmaankaan tule mieleen, mitä yhteistä voisi olla flamencolla ja antiikin filosofi Sokrateen ajatuksilla.
Katja Lundén Company on kuitenkin yhdistänyt nämä kaksi esityksessään WHAT IS LOVE (baby don´t hurt me)?
Kuten nimikin sanoo teoksessa käsitellään rakkautta, mutta ei tutuimman oloisesti, vaan tutkimalla miten se ymmärrettiin antiikin filosofiassa. Ja siihen tarvitaan Sokratesta ja Platoniakin.
Esityksessä käydään läpi rakkauteen liittyviä käsityksiä ja tuntemuksia sekä pyritään selvittämään mitä on halu tai Eros.
Kuulostaako kuivalta ja luentomaiselta, eikä ollenkaan tanssiesitykseltä?
Himpun verran koulumaisuutta kokonaisuudessa saattaa olla, varsinkin Janne Marja-ahon kirjoitellessa liikuteltavalle vanhanaikaiselle liitutaululle esityksen mittaan muuttuvia ja kehittyviä määritelmiä rakkaudesta. Mutta kuivaa tai tylsää se ei ole.
Ja kyllä, esitys on tanssia. Mutta myös paljon muuta.
Katja Lundén Company
WHAT IS LOVE (bay don´t hurt me)?
Aleksanterin teatteri
Käsikirjoitus ja ohjaus Laura Jäntti Dramaturgia Laura Jäntti ja Katja Lundén Koreografia Katja Lundén Musiikki Janne Halonen Valot Kalle Paasonen Ääni Janne Halonen ja Juho Suominen Esiintyjät Janne Marja-aho, Katja Lundén, Emilia Aho, Senja Suvanto, Laura Viding, Janne Halonen, Tiina Weckström (ääninauha)
*Tämän illan (10.9.) Aleksanterin teatterin esityksen lisäksi lisää on tulossa ainakin Helsingin Kanneltaloon 7. ja 8.10.
LAURA JÄNTIN käsikirjoittama ja ohjaama esitys käyttää keinoinaan tekstiä ja puhetta, liikettä ja tanssia sekä musiikkia niin soitettuna kuin laulettuna.
Tällä kertaa eri elementit ovat harvinaisen tasapainossa keskenään. Se vaatii katsojalta jatkuvaa valppautta, vaikka esityksen tempo ei olekaan mitenkään liian vauhdikas.
Antiikin filosofian rakkauskäsityksiä esitellään sekä laulettuina että ennen kaikkea Tiina Weckströmin esittämän Diotiman nauhalta tulevina piirun verran huvittuneen oloisina kommentteina ja kysymyksinä, joita tanssi ja liike tulkitsevat ja täydentävät.
Kaiken kokoaa Janne Halosen säveltämä ja lavalla livenä esittämä musiikki. Sen rytmit ja eri tyyppisillä kitaroilla toteutettu äänimaailma sekä peilaavat tanssijoiden liikettä että tuovat siihen lisää sävyjä.
Katja Lundénin koreografia pohjaa vahvasti flamencon liikekieleen ja tunnemaailmaan, mutta sisältää paljon muutakin.
Siinä korostuvat sensuellit kädet ehkä osittain siksikin, että naistanssijoiden mustat leveähousuiset asut näyttämön mustaa taustaa vasten onnistuvat välillä häivyttämään vartalon liikkeet.
Lundén sekä Emilia Aho, Senja Suvanto ja Laura Viding ovat kokeneita ja osaavia tanssijoita, joissa kussakin on oma särmänsä.
Tällä kertaa koreografia käyttää heitä suurimmaksi osaksi ryhmänä lukuun ottamatta muutamaa lyhyttä duettomaista osuutta erityisesti Lundénin ja Marja-ahon kesken.
LUNDÈNIN kanssa jo pitempään yhteistyötä tehnyt Marja-aho on nykytanssija, jonka tanssissa on flamencon rytmi ja henki.
Liikekieli taas on positiivisella tavalla ristiriidassa flamencon kanssa ja tuo kokonaisuuteen uusia ulottuvuuksia.
Ainoa, mitä en oikein osannut yhdistää lavalla nähtyyn, on esityksen kansainvälisen pop- ja rockmusiikin mieleen tuova nimi.
Mutta ehkä en vain osannut tulkita sitä oikein.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.